Kevätlukukausi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. On tammikuun loppu ja Nichelle saapuu rehtorin kansliaan hieman ennen kello kahdeksaa. Shanian täti Monica Pakarinen on nykyään peruskoulun rehtori.
Nichelle: Hyvää huomenta rouva Pakarinen!
Monica: No huomenta vaan, rouva MacFarlane. Sinulla taisikin olla tunti heti aamusta? Käydään istumaan.
Monica: Kuulin sisareltani, että olet muuttamassa pois maasta! Shania kuulemma on aivan poissa tolaltaan.
Nichelle: No, aviomieheni on japanilainen ja hänen perheensä otti minut avosylin vastaan. Ichirōn vanhemmat kutsuvat minua jo tyttärekseen. Ja häämatkalla Tokiossa ihastuin Japaniin ikihyviksi. Kaiken lisäksi Dramaattisen pomo järjesti minulle mallintöitä Tokiosta. Ichirōlla luonnollisesti on myös työpaikka Tokiossa odottamassa.
Monica: No eihän siinä sitten auta kuin seurata sydäntään. Toivon sinulle upeaa elämää Tokiossa. Me täällä koululla kyllä jäämme kaipaamaan sinua. Olet ollut korvaamaton näiden parin vuoden aikana. Pikkuserkkusi Janine Cody on myös ottanut raskaasti lähtösi. Sinähän opetit häntä silloin kun hän oli kutosella ja sitten hän muutti takaisin Yhdysvaltoihin. Ja nyt juuri kun hän on tullut takaisin, sinä lähdetkin maasta.
Nichelle: Janine oli niin kiltti lapsi silloin kuudennella, nyt hän on melkoinen teinikuningatar. Huomaan, että minulla on nyt aamusta maahanmuuttajien tunti. Olen tässä ihmetellyt, että mitä varten Janine käy mamu-tunneilla. Kyllähän hän suomea osaa!
Monica: No, hänen äitinsä ilmoitti hänet tunneille. Minä kyllä luulen, että Janine haluaa osallistua suomen kielen opetukseen vaan parhaan ystävänsä Ivyn takia.
Nichelle: Niin, Ivy muutti isosiskonsa Olivian kanssa Jenkeistä samaan aikaan kuin serkkuni Chrystal Janinen ja pikku-Nichellen kanssa.
Monica: Hassu juttu sekin. Olivia ja Ivy taas ovat meidän Shanian sukulaisia isänsä puolelta.
Nichelle: Niin on. Olivia ei osaa suomea lainkaan, mutta Ivy kyllä osaa, aika paljonkin.
Nichelle: Oli miten oli, lähden nyt heitä opettamaan. Vaikka minun mielestäni normaali kasiluokan äidinkielen tunti sopisi Janinelle ja Ivylle.
Monica: Totta. Etenkin kun ne kutoset sillä mamu-tunnilla eivät oikeasti osaa kunnolla suomea. No, onnea oppitunnille!
Nichelle: Kiitti!
Nichelle marssii luokkaan ja oppilaat seuraavatkin heti perästä.
Nichelle: Huomenta!
Janine: Huomenta Nichelle!!!
Claire: Good morning! I'm sorry, hjuomentha mrs MacFarlane...
Oppilaita on viisi ja he käyvät pulpetteihin istumaan. Kahdeksasluokkalaiset jo suomea puhuvat Janine ja Ivy ryntäävät ensimmäiseen riviin.
Nichelle: Tuota, Janine ja Ivy. Te voisitte istua tuolla takana.
Janine: Ai miks?
Nichelle: Koska teillä on kieli jo niin hyvin hallussa. Päästäkää nuoremmat ja vasta maahanmuuttaneet tähän eteen.
Janine: Mutta mehän ollaan vasta muutettu maahan!
Nichelle: No tiedätte mitä tarkoitan. Paikoillenne nyt heti!
Pian kaikki ovat paikoillaan. Eturivissä Venäjältä muuttanut Elena, Yhdysvalloista tullut Claire, Pertti Parrusen adoptiotytär Isra Thaimaasta ja takana Janine ja Ivy.
Nichelle: No niin, nyt näyttää hyvältä.
Nichelle: Viime viikolla kävimme läpi verbejä, nyt saatte soveltaa niitä käytännössä.
Nichelle: Tänään saatte nimittäin kirjoittaa aineen!
Nichelle: Aihe on: Minä ja Suomi. Kirjoittakaa sen mukaan mitä tähän mennessä olette oppineet. Ja suomen kielellä. Mitä Suomi teille merkitsee uutena kotimaana, kaipaatteko entistä kotimaatanne ja mitä tulevaisuudeltanne Suomessa toivotte. Kysykää, jos ette ymmärtäneet tehtävänantoa.
Nichelle lähtee jakamaan kirjoituspapereita.
Nichelle: Ja siinä sinulle, Janine...
Janine: Mitä? Pitääks munki kirjoittaa?
Nichelle: Mitä? No tottakai pitää kirjoittaa. Mikä kysymys tuo nyt oli olevinaan?
Janine: No mutta mehän ollaan sukua ja...
Nichelle: Ihan sama vaikka olisimme muinaisia egyptiläisiä! Nyt kynä kouraan ja kirjoittamaan!
Janine: Höh!
Ivy: Lällällää!
Nichelle: Ja siinä vielä sinulle kirjoituspaperi, Isra.
Nichelle: Kaikki ovat nyt saaneet materiaalin ja aikaa aineen kirjoittamiseen on tunti.
Claire ei ole ymmärtänyt opettajan sanoja aivan täysin, sillä hän raapustaa ainettaan englanniksi. Hetken kuluttua hän viittaa.
Claire: Mrs. MacFarlane! Excuse me, can I go to toilet?
Claire saa luvan käydä vessassa ja Nichelle päättää hakea samalla itselleen kahvia.
Nichelle: Hmm... Nyt maistuisi kupillinen.
Hetken päästä kaikki ovat taas aineensa kimpussa ja Nichelle on hakenut kahvinsa.
Nichelle ottaa varovaisen hörpyn kuumaa, mustaa kahvia ja on harmissaan.
Nichelle: Voi hitto! Maistuupas tympeältä tämä kahvi..
Nichellen hörppiessä pahaa kahviaan, nostaa Isra Parrunen surkean näköisenä kätensä ylös.
Nichelle astelee Isran luo ja huomaa tytön paperin olevan ihan tyhjä.
Nichelle: No mutta Isra, etkö sinä ole vielä edes aloittanut? Aineen pitäisi olla valmis vajaan puolen tunnin kuluttua.
Isra: Minä ei ummarra. Onko tämä "Suomi itsenäisyys" vai "Suomi sata vuota"? Minä ei ummarra aihe.
Nichelle: Voi sinua, aiheena on kirjoittaa pelkästään sinun omasta suhteestasi Suomeen.
Nichelle ei ehdi tarkemmin oppilasta neuvoa. Kahvi nimittäin päättää puskea vatsasta ulos, eikä millään pienellä voimalla. Nichelle lähtee juoksemaan kohti vessaa oppilaiden ihmetellessä mikä opettajaan meni.
Nichelle: Apua, voi ei, äkkiä!
Nichelle ehtii juuri ja juuri pytylle kun oksennus tulee.
Nichelle: Thyi! Plääh, olipa se melkoista! On tämä vaan rasittavaa....
Seuraavana aamuna Nichelle menee jälleen Monican huoneeseen, sillä ei tiedä lainkaan, mitä päivä pitää sisällään.
Nichelle: Huomenta, rouva Pakarinen!
Monica: Ai huomenta, sinä tulitkin jo. Voitko kenties huonosti? Pikkuserkkusi kävi eilen juttelemassa minulle. Olit kuulemma sännännyt naistenhuoneeseen kesken oppitunnin.
Nichelle: Äh, kahvissa vaan oli jotakin vikaa. Voin vallan mainiosti! Ketäs minä tänään opetan? Toivottavasti jollekin yläluokalle historiaa.
Monica: Voi sinulle sattui todella miellyttävä tehtävä tälle päivälle. Ja se kestää puoleen päivään saakka. Johdat nimittäin opetusretkeä nykytaiteen museolle! Oppilaita on viisitoista ja heitä on useilta eri luokilta. Kahdeksasluokkalaisia on eniten, sitten on muistaakseni yksi tai kaksi ysiä ja loput lukion ykkösiä. Ota tämä kansio avuksesi matkaasi.
Nichelle: Oi miten kiva päivä! Siitä onkin jo aikaa, kun viimeksi kävin Skismassa. Onko minulla mitään puolen päivän jälkeen? Minulla nimittäin olisi yhdet meikkimainoskuvaukset Dramaattisella.
Monica: Ei, tämä Skisma-retki on kaikki mitä sinulla tänään on. Onnea matkaan. Äläkä anna sen nykynuorison pompotella itseäsi.
Nichelle: Siitä voit olla varma!
Jonkin ajan kuluttua Nichelle odottelee oppilaita saapuvaksi Skismaan.
Nichelle: No niin, tervetuloa tutustumaan nykytaiteeseen! Osa teistä oli mukana silloin syyslukukaudella 2014 kun kävimme Abraham Wetterin historian museossa. Olettepa te kasvaneet. Te ketkä ette ole minua nähneet; olen Nichelle MacFarlane.
Nichelle: Teitä on laskujeni mukaan yksitoista, eli neljä puuttuu vielä. Kertokaahan nimenne sillä aikaa kun odottelemme myöhästelijöitä. Merkitsen tähän kirjaan, ketkä ovat paikalla. Aloita sinä saparopäinen sieltä reunasta.
Amanda: Joo, Eloranta Amanda.
Nella: Mä oon Nella. Siis Nella Viitasaari.
Salla: Salla Mäki!
Oona: Stenius Oona.
Nichelle: Loistavaa!
Nichelle: Ja sitten tästä toiselta puolelta, punapaitainen neiti aloittaa.
Emilia: Hei vaan, olen Emilia Aalto.
Scooter: Davidson Scooter!
Skipper: Roberts Skipper.
Keltaiseen mekkoon sonnustautunut Hanna keskeyttää nimenhuudon naurullaan.
Hanna: Hahaa! Miten sul on pojan nimi?!
Skipper: Mitä vittuu?
Hanna: No Robert Skipper! Oot sä joku gender queer tai jotain?
Nichelle: Voi hyvä tavaton, lopettakaa! Hänen nimensä on Skipper ja Roberts on sukunimi! Skipper, en hyväksy kiroilua tunnillani! Ja sinä keltamekkoinen; kerro nimesi ja lopeta turhat nimittelyt!
Hanna: No sori... tsihih! Mä oon Hanna Saviranta.
Nichelle: Huooh... Entäs sinä, joka jäit välistä? Siinä ennen Hannaa.
Katie: Ai minä? Katie Bolton.
Nichelle: Ja entäs te kaksi jotka hihittelette siellä keskenänne. Saisinko nimenne, jos saan pyytää?
Camilla: Et saa...
Nichelle: Mitä tuli sanottua? Merkitsenkö tänne nimeksesi "Et saa"? Kumpikohan mahtaa olla punapäisen neidin etunimi?
Hanna: Hahhahaa!!!!
Camilla: No okei, mä oon Camilla Hollander...
Mirva: Ja mä Mirva Witikka.
Nichelle huomaa vaaleahiuksisen naisen katselevan heitä avoimesti hymyillen. Nichelle jättää oppilaat hetkeksi ja menee tapaamaan naista.
Nichelle: Päivää vaan, sinä taidat olla Janina Koski?
Janina: Kyllä olen, päivää vaan ja tervetuloa. Olen museon kuraattori.
Nichelle: Minä olen Nichelle MacFarlane.
Janina: Jokos teitä on koko ryhmä kasassa?
Nichelle: No arvaa kuule vaan... Vielä odotellaan mattimyöhäisiä.
Janina: Odotelkaa ihan rauhassa, lähdetään kierrokselle sitten kun kaikki ovat paikalla.
Nichelle: Loistavaa! No nyt sieltä näyttää kaksi tyttöä juoksevan.
Kaksoset Laura ja Lotta rientävät museolle hädissään.
Lotta: Venatkaa meitä! Älkää lähtekö!
Laura: Joo venatkaa!
Amanda: Mitä hittoo te idiootit kiljutte?! Tässähän me venataan. Ja nimenomaan TEITÄ!
Nichelle merkitsee kirjaansa myös Järvelän siskokset. Porukasta puuttuu silti yhä kaksi oppilasta. Nichelle ei ole uskoa silmiään, kun nämä kaksi kaverusta viimein suvaitsevat saapua paikalle.
Ivy: Whassuup?!
Janine: Wuuuhuuuu! Me tultii nyt!
Nichelle: Ja yli puoli tuntia myöhässä! Olisi pitänyt arvata, että kyse on teistä. Sietäisitte hävetä, odotutitte toisia oppilaita ja museon henkilökuntaa kohtuuttoman pitkään!
Oona: Tuollainen on tosi törkeää käytöstä.
Janine: Alat sä lukiolainen meille aukoon?
Nichelle: NYT TURVAT TUKKOON! Janine Cody ja Ivy Simmons kirjataan siis saapuneiksi...
Janina Koski voi aloittaa nykytaiteen esittelyn.
Janina: Tässä meillä on täysin uusi näyttely, joka kuvastaa ihmistä eri tavoilla.
Katie: Todella jännittäviä tulkintoja!
Hanna: Hahaa! Mikä toikin muka on? Mun pikkusisko osais tehä paremman!
Janina: Tämä iso teos tässä on nimeltään Emoji nro:2 ja sen on toteuttanut tuore taiteilija Wesa Jylhä. Sen päällä oleva puinen teos "Tikku-ukko" kuuluu Aaro Eernion uustuotantoon. Hänet te varmasti tunnette kaikki.
Camilla: Mitä tekotaiteellista paskaa! Tuu Mirkku, mennään muualle.
Mirva: Juu tää on ihan skeidaa ja vitun tylsää.
Ivy: Saako näihin koskee?
Janine: Mitä noi ihme noppapäät on? Esittääkö neki muka ihmisiä?
Janina: Kyllä esittävät. Teoksen nimi on "Kaksikko" ja taiteilija...
Katie: Ivy! Älä tunge mun eteen tuolleen!
Janina: Ja yrittäkää olla koskematta teoksiin...
Oona: Katsokaa tätäkin upeaa teosta.
Ivy: Ai valohärpäkkeen päässä pärstä?
Janine: Nii just! Mitä upeeta tossa muka on?
Oona: Katsokaa teoksia hetki ja yrittäkää päästä niiden "sisälle".
Nichelle: Oona Stenius, olet kerrassaan mallioppilas!
Seuraavaksi lähdetään ihastelemaan hieman elottomampaa taidetta.
Janina: Tämä upea installaatio kertoo moninaista sanomaa. Tässä on kaksi teosta yhdistettynä.
Nichelle: Oi, tämä on Nina van Goghin tuotantoa! Olen käynyt hänen näyttelyssään aiemminkin.
Janina: Hänelle tyypillisiä teoksia ovat fallosmaiset veistokset. Ihan hyvä, ettei meillä tällä kertaa ole niitä täällä. Voin vaan kuvitella sitä naurun remakkaa, joka eräistä oppilaista lähtisi...
Nichelle: Niinpä! Nina van Goghin näyttely jossa kävin oli pullollaan miesten peniksiä.
Janina: Haha, olemme siis käyneet samassa näyttelyssä!
Kaikki kerääntyvät Nina van Goghin installaation läheisyyteen.
Janina: Hän on siis dollywoodilainen kuvanveistäjä, mutta on keskittynyt viime aikoina erilaisiin, isompiin istallaatioihin. "Balls Inside" on tämän pääteoksen nimi ja tässä sivussa on mukana upea "Oil Drops" joka on henkilökohtainen suosikkini.
Amanda: Mitä toi nyt sit esittää?
Janina: Taide on tulkinnanvaraista. Mitä sinä näet siinä?
Amanda: No discopalloi ja jotain. Toi "Oil Drops" esittää selvästi öljypisaroita.
Nichelle: Janine ja Ivy, ylös sieltä lattialta! Ja nyt HETI!
Janina: Ja tässä osastolla näemme eri taiteilijoiden tulkintoja elottomuudesta.
Amanda: Ai kuolemast?
Janina: Ei, vaan kaikesta missä ei ole elämää. Kuten esimerkiksi esineet.
Nichelle: Ja tämä "Liike" ilmeisesti on osa "Elotonta"?
Salla: Aika makeita juttuja...
Amanda: Kattokaa, nää näyttää isoilta kellon osilta. Siis sellasen vanhan kellokoneiston!
Hanna: Hahaa, sekin vimpula jota sä siin näytät on ihan ku Mikki Hiiri!
Nichelle: Kyllä Amandan veikkaus osui oikeaan. Teokset todellakin muistuttavat kellon osia ja kuvaavat siis liikettä.
Salla: Siistii!
Janina: Kertokaahan, mitä näette näissä elottomissa esineissä.
Katie: Kaikki ovat todella upeita! Minä ainakin huomaan eri materiaalit. Tässä on metalliketju, puinen sokkelo, tuo taulu on lasia ja nuo värikkäät palikat muovia!
Janina: Hyvä huomio sekin. Mutta mitä tunteita nämä teissä herättävät?
Nella: No ei mitään...
Oona: Minä tulkitsen tämän niin, että elotonkin voi herätä taiteen myötä eloon!
Janina: Loistava näkemys!
Nichelle etsii katseellaan ryhmän ilkimyksiä, eikä ensin ole löytää heitä. Lopulta hän huomaa tyttönelikon supattavan jotakin pirulliset ilmeet kasvoillaan.
Nichelle: Mikäs kuppikunta teillä täällä on? Eikö taide kiinnosta vai mikä mättää?
Ivy: Öh.. Ei me oltu pahuudessa tai mitään!
Nichelle: Hieman vaikea uskoa...
Camilla: Tsiigatkaa ny totaki möykkyy! Joku urpo pitää sitä taiteena!
Janine: Hei täti älä nyt ala riehuun! Koko ajan me täs katellaan "hienoo" taidetta.
Janina: Jaahas, te neljä olette ehtineet jo viimeisen osion luo. Mitä mieltä olette sarjasta "Luonto"?
Camilla: Samaa paskaa ku kaikki muuki tääl!
Mirva: Tsihihih!
Ivy: No on noi metalliset lepakot ihan ookoo.
Janina: Nykytaidetta ei voi ymmärtää ensisilmäyksellä. Sitä täytyy tarkastella, pohtia sen herättämiä kysymyksiä ja lopulta sisäistää sen sanoma. Ja mikä sen sanoma on juuri sinulle.
Janina: Tähän lunnon osioon on valittu erittäin tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Tuo puinen hirvi on Aarikan tuotantoa ja sen on suunnitellut Aaro Eernio. Keskellä on Toivo Oikan uusin lintu nimeltään Tukkasotka. Ja tuossa oikealla oleva puinen pöllö on Wood Jewelin Kauko Niemiraadin kysytty teos.
Nichelle: Aivan uskomattoman upea tuo Oikan uusin lintu! Äitini on keränyt Oikan lintuja ja minäkin pidän niistä. Mahtaa olla hintava, koska on noin suuri!
Oona: Minä taas arvostan noita paljon vanhempia metallilepakoita. Tunnen ne hyvin, Einar Laine suunnitteli ne 60-luvulla.
Elotonta taidetta keräännytään vielä ihastelemaan joukolla. Tai siis kaikki taiteesta kiinnostuneet kerääntyvät...
Nichelle: No, osaatteko nimetä suosikkiteoksenne kierroksen perusteella?
Hanna: Haha, noi muovipalikat on aika siistei!
Amanda: Munkin silmää se miellyttää...
Scooter: Minä taas tykkään tästä jutusta, jossa on metallikaari.
Katie: Minua kiehtoo tuo valtaisa ketju!
Emilia: Aika mitäänsanomaton...
Salla: En mä kyllä osaa nimetä mitään tiettyy...
Skipper: Minä pidin eniten siitä isosta palloteoksesta.
Oona: Minä arvostan kaikkea taidetta! Mutta Nina van Goghin installaatio oli kyllä henkeäsalpaava!
Nichelle: Entäs te?
Nella: Tämä jutska jossa on iso jalokivi ja valot on aika jännä.
Nichelle: No entäs Laura ja Lotta? Olette olleet kovin hiljaisia koko retken ajan.
Laura: No ku me ei tajuta mistään taiteesta paskan vertaa...
Lotta: Nii just, tultiin vaan siks, ettei tullu poissaolomerkintää...
Retken päätteeksi Nichellestä oppilaineen otetaan ryhmäkuva muistoksi. Myös Skisman kuraattori Janina pääsee otokseen mukaan. Vaikka teoksiin ei saisi koskea, asettuvat porukan villikot Nina van Goghin teoksen pallojen päälle poseeraamaan ja Ivy pelleilee lattialla. Kuinkas muutenkaan.
Kesken kuvien ottamisen Nichelle joutuu jälleen säntäämään vessaan minkä jaloistaan ehtii.
Janina: Rouva MacFarlane, oletteko kunnossa?
Janine: Nichelle venaa! Minne sä taas juokset?!
Nichelle: Ei hätää, palaan pian!
Nichelleä oksettaa hurjasti, mutta nykytaiteen museosta kun on kyse, ei vessakaan ole ihan perinteisimmästä päästä.
Nichelle: Voi apua, onko tämä pytty?!
Nichelle oksentaa eikä löydä wc:n huuhtelupainiketta sen jälkeen mistään!
Nichelle: Kaikkea hiton roskaa ne nykyään suunnittelevat. No, kai tämä huuhtelee itse itsensä kun nousen ja kävelen riittävän kauas siitä...
2.2.2017 Nichelle menee Shanian luo iltakylään.
Shania: Ihanaa, että tulit! Haluan nähdä sinua mahdollisimman paljon nyt. Siis ennen kuin muutatte Japaniin.
Nichelle: No, minulla on hieman uutisiakin sinulle.
Shania: Ainakin nuo joululahjaksi ostamani hattu ja kengät näyttävät upeilta ylläsi!
Ystävykset käyvät istumaan olohuoneeseen ja Nichelle kertoo uutisensa.
Nichelle: Olen raskaana.
Shania: MITÄ MITÄ??!!
Nichelle: Joo niin siinä kävi. Päätimme Ichirōn kanssa, että lopetan e-pillerit häiden jälkeen. Ja kas kummaa: tärppäsi ensimmäisellä kerralla!
Shania: Tämä on täysin uskomatonta! Siis ihan epätodellista! Saitko vasta tietää asiasta?
Nichelle: En. Halusimme Ichirōn kanssa käydä ensimmäisessä ultrassa ja kertoa vasta sen jälkeen. Olen nyt jo yhdenellätoista viikolla. Laskettu aika on syyskuun alussa. Minulla on ollut koululla ja mallikeikoilla hieman hankalaa, koska aamupahoinvointia ja oksentelua on ollut paljon. Ja arvaa mitä, kahvi ei oikein ole meinannut maistua. Nyt tosin jo helpottaa ja kahvikin on taas nautittavaa.
Shania: Voi rakas kulta! Tule tänne niin halataan kunnolla! Toivotan raskauden johdosta kaiken onnen mitä vaan voi toivottaa! Ketkä kaikki tästä tietävät?
Nichelle: Vaan perhe ja nyt sinä.
Nichelle: Emme halua toitottaa asiasta kenellekään, vasta sitten, kun on pakko.
Shania: Voi mikä ihana uutinen! Ja minä en näe vauvaa koska muutatte ulkomaille!
Nichelle: No tulemmehan me jatkuvasti Suomessa käymään.
Shania: Rochesterit eivät siis tiedä vielä raskaudesta?
Nichelle: Eivät niin. Saa nyt nähdä, millaisia mallikeikkoja tulen Tokiossa saamaan sitten kun vatsa alkaa pyöristyä. Tai no, ehkä jotain äitiysvaatejuttuja...
Shania: Älä murehdi vielä sellaisia. Nyt vaan nautit siitä, että olet naimisissa ja teille syntyy pikkuinen. Nichelle, sinä saat kohta kunnon perheen!
10.2 on perjantai ja Nichelle täyttää 26 vuotta. On myös Nichellen viimeinen päivä opettajana Dollywoodin peruskoulussa. Nichelle, Monica ja Saila istuvat opettajien taukohuoneessa kahvilla.
Monica: Voi meille tulee sinua niin ikävä. Oppilaatkin lähes palvovat sinua.
Saila: Ja sulla kävi mieletön mäihä ku pääsit opettaan lukiolaisiiki. Vaik se on tos tien toisella puolel!
Nichelle: Tämä on ollut minullekin opettavainen kokemus.
Yhtäkkiä opettajien huoneeseen ryntää viisi oppilasta kolmelta eri luokalta kovasti mekastaen.
Saila: No nii, tulittehan te, me jo ooteltiin.
Monica: Janine, Ivy, Katie, Amanda ja Salla. Tulkaahan peremmälle, täällä Nichelle istuu.
Nichelle nousee hämmentyneenä ylös.
Nichelle: Mitä ihmettä...?
Monica: Oppilaat halusivat muistaa sinua syntymäpäivänäsi.
Janine: Nichellee!!! Onnee! Ja tietty me tultiin senki takia ku on sun vika päivä!
Ivy: Meillä on hieno kortti!
Amanda: Ja lahjakin.
Nichelle: Voi tavaton teitä lapsirakkaat! Tai nuorisoahan te jo olette.
Nichellen silmät ihan kostuvat, kun hän lukee kasiluokan kirjoittamaa korttia. Siinä toivotetaan hyvää syntymäpäivää sekä onnea Japaniin muutolle. Ja mainitaan tietysti Nichellen olleen "maailman eniten ihq ope!".
Nichelle: Oih, ei teidän olisi minulle tarvinnut...
Janine: Ama, tuo se paketti nyt tänne!
Amanda: Ja tässä meil on sulle yhteinen lahja. Tää kortti vähä irtos.
Janine: Sä niin tuut diggaan tosta!
Ivy: No Ama, anna nyt se sille!
Nichelle: Oi kiitos!
Lahja avataan porukalla pöydän ääressä, koska myös opettajat ovat osallistuneet hienon lahjan ostoon.
Nichelle: Siis ei voi olla totta! Toivo Oikan Tukkasotka!
Monica: Kuulimme, että ihastuit tuohon siellä museoretkellä.
Janine: Eikä ollut mikään halpa!
Nichelle: No ei taatusti ollut! Rakastan tätä ja teitä! Varjelen tätä lintua käsimatkatavaroissa matkalla Tokioon. Oi ette uskokaan, miten onnellinen olen tällä hetkellä. Kiitos.
To be continued...
Tarinassa mukana:
Ninnin Vintage Bubblecut, Fashionistas 43 (tall), perus Barbie,
Vintage Skipper, Vintage Scooter, Dramatic New Living Skipper, Quick Curl Skipper, Growing Up Skipper, The Sun Set Malibu Skipper, Tropical Skipper, Sea Lovin Skipper, Music Lovin Skipper, Glitter Beach Skipper, Skipper 2015,
Camping Family Stacie 2008, Kid Kore x 2, Defa Lucy, Winx Club Musa, Layla ja Bloom
Huom! Osa 70 Nichelle MacFarlane, neiti opettaja kertoo Nichellen ensimmäisistä kokemuksista opettajana syksyllä 2014. Voitte muistella, miten kaikki alkoi.
http://silkystreet.blogspot.fi/2015/05/osa-70-nichelle-macfarlane-neiti.html
