Osa 107 Silky Streetin jouluspecial 5

Dollywoodissa koittaa jälleen joulu. Shania katselee vanhoja valokuvia joululta 2009. Sinä vuonna he olivat siskopuoli Caitlinin kanssa hyvissä väleissä ja Caitlin tuli äitinsä kanssa viettämään jouluaattoa Shanian luo. Ovathan Shania ja Caitlin nykyään taas erinomaisissa väleissä, mutta tuon joulun 2009 jälkeen heille tuli riitaa noin kolmeksi vuodeksi. Caitlinin äiti Tuija Hiltunen nimittäin riehui aattona kännissä, eikä Caitlin estellyt äitiään yhtään. Sen sijaan Caitlin tarttui itsekin pulloon ja lopulta kännikaksikko kaatoi joulukuusenkin.
Shania katselee kuvaa, jossa kuusi on vielä pystyssä ja Tuija makaa tuhannen tuiterissa lattialla. Vaikka kuvat tuovat ikäviä muistoja mieleen, haluaisi Shania pitkästä aikaa elävän kuusen muovisen sijasta.

Aattoaamuna Shania päättää lähteä ostamaan Barbie Boulevardin torilta aitoa kuusta, mutta poikkeaa ensin äitinsä luona viemässä lahjan. Jacqueline kun asuu samalla kadulla niin kätevästi. Kun Shania saapuu äitinsä asunnolle, hämmästyy hän omituista kuusenkuvatusta.

Shania: Mikä ihmeen puska sinulla täällä on? Eihän kuusessa ole edes koristeita!
Jacqueline: Ostimme sen pari päivää sitten Barbie Boulevardin torilta Sineadin kanssa. Ei siellä ollut tavallisia kuusia. Äläkä yhtään moiti sitä, se on varsin elegantti!
Shania: Siis täh?

Jacqueline: Se on uusinta uutta! Hybridi siis. Myyjä kertoi, että se on risteytys hopeakuusta, lehtikuusta ja katajaa. Mielestäni se on kaunis. Eikä minimalistisen eleganttiin tyyliini sovi mitkään kirjavat koristeet! Kas, Dior hyppäsi syliini!
Dior: Miauu!

Eikä aikaakaan kun kissa päättää osoittaa oman mielipiteensä "joulukuusesta".

Jacqueline: Voi ei! Heti alas sieltä, Dior!
Shania: Voi tavaton sentään, minä yritän saada sen irroittamaan kyntensä puusta. Dior! Paha kisu!

Shania vaihtaa äitinsä kanssa joululahjoja ja lähtee takaisin kotiinsa Silky Streetille. Jos torilla ei tuon perinteisempiä kuusia myydä, niin olkoot! Shania ei silti halua käyttää tänä jouluna Jennijeeltä tilattua tekokuusta, se kun on koristanut takkahuonetta jo kolmena vuotena peräkkäin. Niinpä hän marssii kotimatkalla Biltemaan ja ostaa upouuden muovikuusen.

Juuri kun Shania on koristellut uuden kuusen, saapuvat tytöt joulun viettoon. Perinteen mukaan aattona ollaan aina Shanian luona ja niin on sovittu nytkin. Tällä kertaa perinteeseen on tehty pieni muutos: Tytöt juhlivat vaan nelistään. Ei poikaystäviä, aviomiehiä eikä lapsia.

Shania: Ai te tulittekin jo! No menkäähän istumaan, laitan heti kahvin tippumaan.
Caitlin: Huruluiksista vaan! Eiks me saada tänä vuonna sitä pahaa puuroo?
Shania: No kiitosta vain! Ja ette saa. Kahvin lisäksi on tarjolla kuivakakkua ja pipareita.

Tytöt haluavat tietysti nähdä uuden joulukuusen ensin. Samalla Aida ottaa perinteikkään valokuvan, jossa Shania ja Nichelle seisovat kuusen luona.

Hetken kuluttua vieraat istuvat ruokailuhuoneen pöydässä ja Shania tuo keittiöstä tuoretta kahvia.

Shania: Tässä olisi kahvia!

Nichelle: Kaada vaan minulle kuppi täyteen!
Caitlin: Meitsi ei kauheesti uskalla ottaa, ku sit alkaa heti paskattaa.

Pian nelikko nauttii joulun tunnelmasta ja kahvista.

Shania: Nichelle hei, mikäs sinulla kiiltää sormessasi?

Nichelle: Ai niin! Sain lopultakin vihkisormukseni kultasepältä.
Caitlin: Niil kesti ikuisuus pienentää sitä!
Nichelle: Vähän turhan pitkään kieltämättä.

Aida: No, jokos Shania on toipunut siitä pettämisjutusta? En voi käsittää, miksi ihmiset tekevät niin suuren haloon yhdestä elämän perustarpeesta! Seksi on minulle ainakin elinehto!
Shania: Oih.. En haluaisi puhua koko sekoilusta nyt. Enköhän toivu siitä, kun aikaa hieman kuluu. Jarno raukkaa en ole pystynyt tapaamaan sen Tommi-jutun jälkeen. Oi mitähän poikaystäväni mahtaa ajatella?!

Nichelle: Minun mielestäni sinun kannattaa unohtaa koko pettäminen ja jatkaa Jarnon kanssa niin normaalisti kuin vaan suinkin on mahdollista.

Nichelle: Minä sen sijaan mietin vaan Japania... Eniten tietysti Tokiota. Siellä oli niin uskomattoman ihanaa, etten voi sanoin kuvailla!
Caitlin: No kelasitsä sit lähtee uudestaanki käymään siel?

Nichelle: No ehdottomasti! Kuulun nyt Ichirōn sukuun ja he ovat niin ihania ihmisiä!
Aida: Niin, kuulut nyt meidän sukuumme! Ja ME olemme siis ihania! Tsihih!
Caitlin: Aika sairas läppä. Meitsii vaan ahdistaa se Jonnan kehyshäiriö. Vaik oliks se kehityshäiriö?
Shania: Mitä todennäköisimmin se jälkimmäinen... Laitetaanpas kynttilät palamaan!

Nichelle: Älä Caitlin turhaan murehdi, kyllä Jonna terapialla ja oikealla lääkityksellä saa varmasti ihan normaalin elämän.
Caitlin: Mut ku aina meitsille sattuu vaan paskaa... Se Annikaki! Hitto ku sille ei voi kertoo, ketä me ollaan!

Shania: Se on kyllä ikävää. Mutta yritetään nyt jouluna olla miettimättä negatiivisia asioita.
Caitlin: No ookoo sit...

Shania: Shh! Kuulitteko?! Ihan kuin joku olisi tullut ulko-ovesta!

Shania kuulee oikein. Ja kenelläpä muulla Shanian taloon on avaimet kuin Westmanin Jarnolla!

Shania: Herran tähden, Jarno! Pelästytit minut todella!
Jarno: Oi sorge, ei meitsi tarkottanu...
Caitlin: Tsiisus ku meitsiki säikähti ku jätkä seisoo yhtäkkii siin ovel! Melkeen tuli kuset pöksyyn!

Jarno: Moikka beibe. Meitsi on ny vähä sillee niinku et "WHAA??!!" Sillee niinku "What the fuck?" tai jotain. Mä oon yrittäny tekstaa, pistää mesee, ringaa sulle ja meitsi käviki tääl yks päivä mut et sä ollu himas. Meitsi on vähä niinku hämmentyny, et eks sä haluu enää nähä meitsii?
Shania: Oh... Tuota kun.. Minulla on aina ennen joulua niin kamala kiire töissä kun on kaikkia tylsiä katalogikuvauksia joulumainoksiin ja stressaa kun pitää hankkia joululahja niin monelle ja yksissä huoltofirman pikkujouluissa olin soittamassa ja... En ole kertakaikkiaan ehtinyt tavata nyt sinua. Olen pahoillani.
Jarno: Höhöh... Ei meitsi ihan urpo oo, kyl täs mättää ny joku jutska... Mut puhutaan siit joulun jälkeen sit, täs ois sulle lahja.
Shania: Oh, öh.. Minun lahjani sinulle on vielä... Se on... Se on tullissa! Tilasin sen ebaysta ja se juuttui tulliin. Mutta kiitos lahjasta. Meillä olisi tässä tällainen tyttöjen ilta...

Jarno: Joo älä pelkää, ei meitsi jää tänne pilaan teidän suunnitelmii. Mä vaan halusin tuoda tän lahjan. Tää on yks vinyyli, yks huippu kasaribändi ja sä vaan tulit mieleen täst.. Täs laulaa kolme sika lahjakast muijaa ja se keulahahmo näyttää vähä sulta. Ja sit se kans vetää viulusoolon yhes biisis... Mut tos on, meitsi menee nyt.

Jarno antaa rakastetulleen lahjan ja poistuu. Shania tuntee niin kovaa henkistä tuskaa, että hänen rintaansa viiltää ja vatsassa vääntää. Tytöt siirtyvät alakertaan jakaakseen joululahjat.

Aida: Ystävä hyvä. Soita nyt sille Jarnolle ja pyydä se tänne takaisin! Näen, että sinua vaivaa ihan kamalasti kun hän lähti. Ja vieläpä puhuit hänelle aika tylysti.
Shania: No mutta kun meillä on tämä tyttöjen ilta ja sovittiin ettei mitään miehiä eikä lapsia ja miten minä pystyisin katsomaan Jarnoa suoraan silmiin kun olen tehnyt niin kauheita?! Olen pilannut kaiken!

Nichelle: Olen samaa mieltä Aidan kanssa. Mies parka seisoi ovella ihan häntä koipien välissä. Annoit Jarnolle sellaisen kuvan, että hän olisi tehnyt jotakin väärää. Vaikka sehän meni juuri toisin päin!
Shania: Mutta entä se meidän sopimus, ettei muita meidän neljän lisäksi..?

Aida: Nyt me unohdamme koko sopimuksen. Teillä on Jarnon kanssa varsinainen kriisi meneillään. Sellaisessa tapauksessa tyttöjen illat unohdetaan ja tehdään siten kuin parhaaksi nähdään. Eli nyt soitat heti sille jätkälle ja toivotat tervetulleeksi meidän joulunviettoon.
Caitlin: Juu ei meitsii ainaskaa haittaa, vaik tää tyttöjen juttu meniski vituiks.
Shania: Hei! Kuuletteko?! Nyt ovikello soi! Jarno varmaan kääntyi itse takaisin!
Nichelle: No minkä takia hän yhtäkkiä ovikelloa soittaisi, kun normaalisti marssii sisään antamillasi avaimilla?

Tulija ei Shanian harmiksi (ja helpotukseksi) olekaan Jarno vaan Caitlinin mies Jaakko. Hän työntää kakaransa ovesta sisään, sanoo pari sanaa ja juoksee kadun varressa odottavaan autoon.
Shania palaa olohuoneeseen hämmentyneenä innokas lapsikatras edellään.

Caitlin: Meitsin skidit! Mitä te tääl teette? Mis teidän faija on?
Katja: Äiti!!! Iskä lähti Joakim-sedän kans jonnekin ja ne toi meidät tänne. Kivaa!
Jenna: TOSI kivaa!
Shania: Jaakko ilmoitti vaan lähtevänsä veljensä kanssa jonnekin ja sysäsi lapsenne minulle!

Caitlin: Voi hitto sitä Jaakkoo! Me kelattiin sillee, et me vietetään loppuilta perheen kesken sit ku meitsi lähtee himaan täältä! Eihän muksuille oo etes lahjoi tääl!
Katja: Me tuotiin Shania sulle tällanen hieno joulukortti!

Shania: Oi että kun on upea kortti! Se sopii hienosti tämän jouluasetelman eteen!
Katja: Jee!!! Arvasin että Shania tykkää tuosta kortista!
Aida: Huooh... Se siitä lapsettomasta illasta sitten. Nyt Shania soitat sen Jarnonkin tänne. Johan se meidän suuri "nelikon joulu" meni mönkään kun nuo ipanat ilmestyivät.

Shania rohkaisee mielensä ja soittaa poikaystävälleen. Jarno ilahtuu kutsusta ja saapuu jo kymmenen minuutin kuluttua Shanialle. Joko mies-parka jäi lähistölle odottamaan mahdollista kutsua tai riensi asunnoltaan taksilla Silky Streetille.
Pian koko porukka on koolla ja illan kohokohta voi alkaa. Se on tietysti lahjojen jako.

Shania saa pitkästä aikaa toimia pukkina.

Shania: Tämä herkkukori taisikin olla emännälle itselleen! Kiitos vaan, Aida.
Aida: Eipä kestä! Lisäsin siihen vielä kahvipaketin. Sinä kun niin rakastat kahvia.

Seuraavana lahjat saa Nichelle.

Nichelle: Oi että, Shania, ei sinun olisi tarvinnut ostaa näin kallista! Mutta on tämä kyllä upeakin! Ja mitähän noissa toisissa paketeissa mahtaa olla?

Caitlin ottaa omat lahjansa innolla vastaan. Myös lapsia kiinnostaa kovasti, mitä pukki on Shania-tädin välityksellä äidille lahjoittanut.

Caitlin: Jee! Taas meitsille! Tää on jo kolmas paketti!
Jenna: Se tarkottaa äiti sitä, että sä olet ollut kiltti!

Aida ei Alkon pakkauksesta kieltäydy.

Shania: Ja siinä olisi Aidalle...
Aida: Jess! Tänne vaan!

Lopuksi Shania kasaa omat lahjansa lattialle ja käy viereen istumaan.

Shania: Nämä loput olivatkin sitten minulle. Pahoittelen kovasti, ettei Jarnolle ja lapsille vielä ole mitään.
Aida: Pahoittelut sikseen, joko saa avata?!

Aida on tyytyväinen pakettiensa sisältöön.

Aida: Aivan ihana kaulahuivi ja käsilaukku! Mutta ennenkaikkea tämä laatuviski, tämä se kruunaa koko joulun!

Nichelle: Siis tämä kallis hattu oli jo ihan liikaa, mutta vielä saman suunnittelijan kengät! Ja tämä kaulakorukin on aivan ihana, kiitos Aida!
Jarno: Aika magee lätsä. Shaniako ton osti?

Caitlin puolestaan on tapansa mukaan jokseenkin hämmentynyt omista lahjoistaan.

Caitlin: Siis tää veska on sika magee, meitsil on samaa turkoosii kynsilakkaaki! Mut sit meitsi sai jonku ihmeen kirjan. Pitääks meitsin muka TAAS lukee kirja? Meitsi sai teilt viime joulunaki jonku joogakirjan. Tai saatto se olla aiemminki. Ja mikä toi yks juttu on millä Katja alko heti leikkiin? Joku nykypeli vai?
Katja: Äiti! Aina minä saan hävetä sua! Tämä on Honor kasi!
Caitlin: Öö..? Siis onks se peli?
Katja: Pöljä! Tämä on kännykkä!
Nichelle: Voi tavaton kun on hauskaa!

Shania: No sepäs sattui! Minäkin sain uuden kännykän, kylläkin Samsungin. Olihan se minun entinen luuri melkoinen silakka. Eikä edes soittoääntä enää kuulunut. Nichelleäkö näistä teknologisista ihmeistä on kiittäminen?
Nichelle: Hahah, häämatkalla ostin! 
Shania: No onneksi minulle pinkki eikä tuollainen tavallinen kuin Caitlinille.

Shania: Oi, äitini on ostanut minulle sellaisen uuden Fashionistas-Barbien!
Katja: Sillä on vaihtopää ja vaikka mitä siistii mukana!
Shania: Laitahan nyt se äitisi uusi puhelin siihen pöydälle, ettet riko sitä. Tai no, sinähän se tiedät noista älyluureista enemmän kuin minä ja äitisi yhdessä...

Katja: Saako tälle nukelle vaihtaa vaatteet?
Jenna: Mä haluun kans leikkii sillä!
Shania: Käsitelkää sitä varoen, se tulee hyllyyn tuonne takkahuoneeseen.
Aida: Caitlin hei, otetaanko pikku viskimaistiaiset?

Jarno: Avaa nyt se meitsin pakettiki.
Shania: Öh.. Ai niin, se vinyyli...

Shania: Minäpäs avaan nyt sinun lahjasi, kultaseni.
Jarno: No tulihan se sieltä! Sä taidat kuiteski diggaa viel meitsii!
Shania: Minähän rakastan sinua, Wespa.
Aida: Mä korkkaan tän viskin nyt!

Shania: Tyttöbändi nimeltä Tickers.. En kyllä koskaan ole kuullut, mutta varmasti tämä on hyvää musiikkia. Toisin sanoen: täyttä roskaa. Ja kyllä, tuo keskimmäinen nainen näyttää vähän minulta.
Jarno: Laitetaan sit heti soimaan! Se eka biisi "Fallin' for stranger" on siis ihan diiiiiiiiiiii!!!!!!

Levy laitetaan heti pyörimään ja seurue kuuntelee sitä kynttilöiden loisteessa hieman kummissaan.

Samaan aikaan Lahdessa Roberta ihastelee Shanialta saamaansa juhlamekkoa.

Jouluaatto sujui kivasti, vaikkei tyttönelikko saanutkaan viettää iltaa ihan suunnitelmien mukaan.

Silky Streetiltä lähtee tunnelmallisen leppoisat joulutervehdykset kaikille. Toivottavasti teidänkin aattonne on täynnä positiivisia yllätyksiä!

HYVÄÄ JOULUA!!!

To be continued...

Tarinassa mukana: Adalia ja Roberta

Osa 106 Valokuvat, järki ja tunteet

On joulukuun toinen päivä ja vastavihityt Nichelle ja Ichirō ovat matkustaneet pari päivää sitten Japaniin Tokioon kahden viikon häämatkalle.
Shania on perjantaina kuvattavana. Halloweenin jälkeen järjestettiin taas perinteinen kilpailu upeimmasta naamiaisasusta ja nyt Shania arpoo voittajan äänestäneiden kesken. Palkintona on noidan naamiaisasu.

Shania on tuloksesta mielissään, sillä puku menee nostetun arvontalipun mukaan Adalian porukalle Lahteen. Ties vaikka hänen hyvä ystävänsä Roberta käyttäisi sitä joskus!

Myöhemmin samana iltana Shania, veljensä Junior ja poikaystävänsä Jarno viettävät iltaa Shanian luona televisiota katsellen. Shania ihastelee uutta viuluaan ja Jarno intoilee löytämästään vinyylilevystä.

Jarno: Siis tää plätty on Zneickersien klassikko! Täs on yks ihan mieletön biisi "Damage"! Meitsi pistää heti soimaan! Kai sä Junior oot kuullu tätä? Tää on ihan sairaan diiiiiiiiii!!!
Junior: Plääh... Jospa nyt vaan katsottaisiin tätä leffaa...
Shania: Hei, ovikello soi!

Tulija on varsinainen yllätys Shanialle ja Juniorille.

Jarno: Hei tsiigatkaas tätä, täs on meitsin isosysteri Senja!
Senja: Terve vaan kaikille! Sinä olet varmaan Shania? Jarno puhuu sinusta yhtenään.
Shania: Oi että, ihana tavata lopultakin!
Junior: Kröhöm... Iltaa vaan! Minä olen Shanian isoveli Junior! Uuh mikä ihana nainen!

Jarno: Systeri on meist kahest se fiksu ja meitsi taas ei oo!
Senja: No tiedä siitä fiksuudesta... Olenhan kuitenkin monta vuotta vanhempi kuin veljeni, täytin juuri kolmekymmentä.

Junior: Millä alalla olet?
Senja: Koodailen vaan pelejä...
Junior: Ai VAAN?! Sehän on kiinnnostavin työ mitä olla voi! Itse olen filosofian maisteri tietotekniikan alalta ja ohjelmistobisneksessä. Eli aika saman kaltaisia hommia, joskin tylsempää kuin sinulla!
Senja: Hurjan kiinnostavaapas!
Jarno: Juu meitsin systeri ei oo mikään turha mimmi, mähän sanoin et se on meist se fiksu!
Shania: Mahtavaa, että tulit yllätysvisiitille!
Senja: Jarno kylläkin kutsui minut tänne ja antoi vielä ajo-ohjeetkin.
Jarno: No ei meitsi muistanu et sä oot tulos ku meitsi löysi ihan sika mageen vinyylin!
Junior: Oi minun on saatava tuo nainen! Vieläpä noin ihanan lyhyt ja siro!

Senja: Vaikutat vielä ihanammalta tyttöystävältä kuin veljeni osasi kertoa.
Shania: Voi kiitos! Sinäkin vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa tulisin toimeen erinomaisesti.
Senja: Nyt minun täytyy kuiskata: Tuo sinun isoveljesi on todella söpö tapaus... Sattuuko hän olemaan sinkku?
Shania: Sinkku on ja näytti ihastuvan sinuun heti kun astuit huoneeseen!

6.12 vietetään itsenäisyyspäivää. Nichelle ja Ichirō ovat nauttineet nyt puolet häämatkastaan. Jacqueline Roosevelt ei viitsi järjestää perinteisiä itsenäisyyspäivän illallisiaan, koska Shania on poissa paikkakunnalta. Vastalöytynyt tytär Annika sen sijaan pyörii perheen mielessä kaiken aikaa. Luonnollisesti asiasta on kerrottu myös Shawna Simmonsin leskimiehelle Robert Tynkkyselle. Ja tottakai mies haluaa nähdä kuolleen vaimonsa kaksoissiskon; etenkin kun he kuulemma ovat täysin identtisiä! Kaiken lisäksi Shawna Simmonsin kuolemasta on päivälleen kolme vuotta. Jacqueline vie ex-vävynsä Annikan kukkakauppaan.

Annika: Päivää taas! Mitäs teille tällä kertaa saisi olla?
Jacqueline: Miten sinä tyttö kulta olet itsenäisyyspäivänä töissä? Kuljimme vaan tästä ohitse, mutten odottanut puodin olevan avoinna!
Robert: Ooh...

Robert parka on ihan hämmentynyt. Vaikka hän kuinka yritti valmistautua naisen kohtaamiseen, ei hän kuitenkaan odottanut tällaista tunnekuohua! Hän vaan tuijottaa Annikaa vaiti.

Annika: Öh... Mitä te ottaisitte? Voisin koota sinisistä gerberoista ja valkoiseksi maalatuista pähkinäpensaan oksista kauniin, isänmaallisen kimpun.
Robert: ---

Annikaa hämmästyttää tuon oudon perheen käytös joka kerta, mutta nyt hän kokee visiitin tavallista ahdistavammaksi ja yrittää vältellä katsekontaktia.

Annika: Mikähän ihme noita ihmisiä vaivaa? He puhuvat täysin outoja, käyttäytyvät minua kohtaan kuin tuntisivat minut ja nyt tuo mies vaan tuijottaa hiljaa...
Jacqueline: Minä voisin ottaa sellaisen sinivalkoisen kimpun itselleni.
Annika: Entäs teille, herra? Entäs se pinkki ruusukimppu siinä?

Robert: Sinä muistit! Tai tiedät! Pinkit ruusut olivat Shawnan lempikukkia! Tottakai minä otan niitä!
Annika: Taas tuo Shawnan nimi mainitaan... Ööh... Tiedän mitä? Anteeksi nyt kovasti, mutten tajua yhtään, mitä minusta haluatte. Mutta siinä on kimppu ruusuja, talo tarjoaa. Kunhan poistutte.
Robert: Mutta kun minä...
Jacqueline: Vaiti nyt, Robert! Oi Annika kulta, olen todella pahoillani. Emme missään tapauksessa halunneet aiheuttaa sinulle mielipahaa, päinvastoin! Olet meille niin rak... Rakentavia neuvoja antava kauppias, että siksi haluamme ostaa kaikki kukkamme täältä. Me lähdemme heti, kiitos paljon ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Shania on samaan aikaan Kokkolassa mallikeikalla. Hänellä on editorial-kuvaukset, mutta sen enempää informaatiota hän ei Veronique Rochesterilta saanut työmatkalleen. Hän on juuri saapunut kuvausstudiolle ja tapaa kuvaaja-Tommin perheineen.

Tommi: Päivää, olen Tommi Kuikka ja tässä on vaimoni Maija.
Maija: Hei vaan! Työskentelemme koko perheen voimin täällä. Tyttäremme Marjukka toimii assarina ja minä stailaan sinut.
Shania: Hauska tutustua!

Marjukka: Hei, olen Marjukka.
Shania: Shania Simmons, hei vaan.
Marjukka: Voitkin jo ottaa vaatteet pois, äitini meikkaa sinut sitten.
Shania: Minkä asun puen ylleni?
Marjukka: Et mitään, nämä ovat aika pitkälti alastonkuvaukset. Saat yllesi pientä rekvisiittaa vain.

Shania on kauhusta jäykkänä. Hän ei ikinä ole suostunut alastonkuviin! Mutta ehkä kainostelu asian suhteen on unohdettava, eihän hän ole neitsytkään enää. Hetken kuluttua Shania palaa ahtaasta wc:stä nolona itseään peitellen.

Shania: Minä tuota... Tämän karvaisen boleronko vaan saan pitää ylläni..?
Tommi: Niin olisi tarkoitus. Ainakin joissain kuvissa. Turhaan sinä upeaa vartaloasi peittelet, olet kerrassaan upea!

Tommi: Muutan vielä kameran asetuksia hieman...
Marjukka: Tuota pinkkiä jättiruusua voisi käyttää joissain kuvissa?
Maija: Kaikki on kai valmista, sitten vaan tuohon sängylle.
Shania: Öh.. Minä sitten käyn tuonne sängylle...

Marjukka ja isänsä ohjaavat Shaniaa sängyllä.

Marjukka: Tuo ruusu toimii tosi hyvin!
Shania: Onko näin nyt hyvä...?
Tommi: Näyttää kerrassaan ihanalta! Nyt vaan rentoudut, en minä pure. Ellet sitten pyydä, hahah!

Kuvaukset alkavat ja Shania yrittää parhaansa mukaan olla rentona. Kuvaaja on melko seksikäs mies, vaikka onkin Shaniaa yli parikymmentä vuotta vanhempi. Shania yrittää näyttää kohtalokkaan viettelevältä, joten hän kuvittelee kuvaajan rakastajakseen. Tekniikka näyttää tuottavan tulosta!

Tommi: Juuri noin! Upeaa! Kerrassaan vaikuttavaa! Nyt tuli taas täydellinen ruutu!
Marjukka: Iskä, kerro jos kokeillaan näiden toisten kukkien kanssa.

Tommi kuvaa Shaniaa lähes kaksi tuntia ja editorial-kuvista tulee juuri sellaisia kuin asiakas toivoikin.

Kuvaussession jälkeen Shanialla on oudon raukea ja onnellinen olo. Hän selvisi sittenkin! Suurin kiitos kuuluu ihanan ymmärtäväiselle kuvaajalle Tommille, joka teki Shaniasta niin itsevarman ylistävillä puheillaan ja suloisilla kehuillaan.

Maija: Meidän täytyy Marjukan kanssa nyt lähteä, tulee jo kiire!
Tommi: Menkää vaan, kyllä me täällä tämän huippumallin kanssa pärjäämme.
Shania: Öh, kiitos...
Marjukka: Kiitos itsellesi, olit todella hyvä! Mutta mennään nyt, äiti!

Maija ja Marjukka lähtevät studion ovesta. Tommi katsoo kaunista malliaan hymyillen hieman ilkikurisesti. Shania vastaa hymyyn hieman punastuen. Tommi astelee hieman lähemmäksi. Shanian sydän alkaa pamppailla. Tommi riisuu ruutupaitansa hitaasti yltään. Shania seuraa silmä kovana miehen jokaista liikettä. T-paidan alta vilahtavat treenatut vatsalihakset. Tommi katsoo Shaniaa syvälle silmiin. Shania siirtää hitaasti tieltä karvaboleron ja rekvisiittakukat. Sitten...

Seuraavana päivänä Sonja katselee Koirakuiskaajaa televisiosta kun joku hakkaa ovella.

Sonja: Unohtikohan Jill avaimensa vai Jacobko siellä mahtaa elämöidä..?

Tulija ei malta odottaa ovenavausta, vaan ryntää sisään vara-avaimella, jonka Sonja ja Jill ovat hänen käsiinsä luottaneet.

Sonja: Shania, mitä ihmettä?
Shania: Nyt on piru merrassa!

Shania: Tein jotakin ihan kamalaa! Ei, en voi edes sanoa sitä ääneen, niin hirvittävää se on!
Sonja: No minä olen siskosi, anna tulla nyt vaan.
Shania: No minä... Minä petin Jarnoa. Oi olen ihan sekaisin nyt!

Sonja: No miten ihmeessä siinä niin pääsi käymään? Luulin, että olit töissä eilen!
Shania: No niinhän minä olinkin, mutta jotenkin se valokuvaaja oli niin seksikäs, että se vaan tapahtui!
Sonja: Harrastit siis seksiä työkeikalla? Valokuvaajan kanssa? Tunnenko minä sen miehen? Älä vaan sano, että se kuvaaja oli Cameron von Obscura!

Shania: No ei nyt sentään kukaan mallitoimistomme vakikuvaajista! Sillä miehellä on pieni perhestudio Kokkolassa ja...
Sonja: Sanoitko "perhe"?
Shania: Kyllä. Tämä Tommi on naimisissa ja tapasin hänen vaimonsa ja tyttärensäkin eilen!
Sonja: Siis ei voi olla totta! Mahtoi nuori mies olla todella hottis, kun moiseen ukkomieheen sorruit! Eihän tuollainen käytös ole lainkaan sinun tapaistasi!
Shania: Eikä hän ollut edes mikään nuori mies tuoreine vaimoineen ja vauvoineen vaan 46-vuotias...
Sonja: Siis tämä juttu vaan hullunee! Kuinka sinä saatoit?! Keski-ikäinen äijä! Mutta en minä halua sinua tuomita. Olet siskopuoleni ja tuen sinua kaikessa.
Shania: Kiitos... nyyh...

10.12 on lauantai ja Jacqueline on kutsunut lapsensa luokseen syömään. Ruokailun jälkeen on tarkoitus vaihtaa vaatteet ja lähteä Dramaattisen studiolle, jossa Hannah von Obscura ottaa perheestä perinteisen perhepotretin ja muita ryhmäkuvia.
Shania on varsin surkeana ruokapöydässä.

Shania: Minun on kerrottava tämä teillekin. Kun olin alkuviikosta siellä kuvausmatkalla, tein jotain todella tyhmää.
Junior: Sinäkö? No kerta se olisi ensimmäinenkin! Tai oikeastaan toinen. Sen murhamiehen kanssa sänkyyn hyppääminen oli kyllä järjetön virhearvio sinulta!
Jacqueline: Ole nyt hiljaa siitä murhamiehestä! Anna siskosi kertoa, mitä tapahtui.

Shania: No hieman saman kaltainen tarina tämäkin on... Oi, tuskin saatan sanoa sitä ääneen. No, minä petin Jarnoa sen valokuvaajan kanssa.
Junior: MITÄ?!

Jacqueline: Rauhoitutaanpas nyt heti alkuun ja otetaan ruokaa lautaselle. Siinä on salaattiakin. Sitten Shania saa kertoa kaikessa rauhassa, kuinka hänelle noin pääsi käymään.
Shania: Tämä on ihan kamalaa! Enhän MINÄ ikinä tee mitään tällaista! Ja se mies oli vieläpä minua kaksikymmentä vuotta vanhempi ja naimisissa!
Junior: Siis mitä hemmettiä sinä olet sekoillut?! Nyt jotain järkeä päähän!

Shania: Ei siinä järki auttanut, olin täysin tunteiden vietävissä! Oi en enää ikinä kykene katsomaan Jarnoa silmiin!
Junior: Parasta, että tunnustat Jarnolle heti koko jutun.
Shania: Ei, en pysty! Se tuhoaisi hänet! En ole nähnyt häntä tiistain jälkeen ja hän on soitellut perääni pitkin viikkoa. Olen keksinyt älyttömiä tekosyitä, jotta olen voinut vältellä häntä. Eilen hän tuli antamillani avaimilla sisään ja piilouduin sängyn alle...

Jacqueline: Ehkä Jarnon ei tarvitse tietää.
Sinead: Suojele sen tunteita ja jätä kertomatta.
Junior: Älkää nyt jakako typeriä neuvojanne siinä!
Shania: Oi, en kykene edes syömään ja kuvattavaksi pitäisi lähteä.
Junior: Ehkä Shanian kannattaa jättää perhepotretti väliin. Hänhän saattaa hypätä valokuvaajan kimppuun kesken kuvauksen. Siis jos se kuvaaja on mies.
Jacqueline: Junior, nyt lopetat pikkusiskosi kiusaamisen tai saat itse jäädä pois kuvista! Etkö näe, miten kovasti Shania parka katuu tekoaan? Kaikki me olemme tehneet virheitä. Eikä kuvaaja ole mies. Syödään nyt niin päästään valmistautumaan kuvauksiin.

Simmonsien perhekuvat onnistuvat kaikesta huolimatta. Viralliseen perhepotrettiin tulevat jälleen mukaan myös Caitlin lapsineen. Jonathan ei Jacquelinen mukaan ole enää osa perhettä.

Siskoksista otetaan myös kuva. Kuvaan kuuluisivat myös Elaine, pikkusiskonsa Francie sekä hiljattain löydetty Annika, mutta heille ei ole kerrottu totuutta todellisista sukujuuristaan.

Seuraavaan kuvaan pääsevät velipojatkin mukaan. Juniorin lisäksi Shania on halunnut mukaan suvun tuoreimman Simmonsin, eli isänsä ja Nanan pienen poikavauvan Jonathan Junior kolmannen.

Shania haluaa poseerata veljensä ja pienen velipuolensa kanssa vielä kolmistaan.

Jäykän perheestä otetaan tietysti samalla perhekuva, sillä Jaakkokin pääsi paikalle. Jaakon äiti Helena vahtii Joakimin ja Elainen poikaa Danielia, eikä halunnut tällä kertaa kuvattavaksi. Caitlinin äitiä Tuijaa mukaan ei edes pyydetty. Tuija sekoili viime vuoden kuvauksissa kännissä ja Caitlin on saanut äidistään muutenkin tarpeekseen. Hän vaan ryyppää ja jahtaa entisiä heilojaan.

13.12 tiistaina Nichelle ja Ichirō palaavat kahden viikon häämatkaltaan. Shania on juuri saanut puhelun Nichelleltä, että he ovat kotiutuneet reissusta ja Nichelle odottaa Shaniaa hakemaan tuliaisia ja ihastelemaan häämatkalla otettuja kuvia. Juuri kun Shania on lähdössä Nichelleä tapaamaan, soittaa Veronique Rochester.

Shania: No hei, mitäs sinä?
Veronique: Meillä on varsinainen katastrofi nyt! Joudumme siirtämään suurta muotinäytöstä.
Shania: Voi ei, minkä takia?
Veronique: Liittyy jotenkin siihen debytoivaan designeriin, en ole edes varma syystä! Mutta pahoittelen kovasti, että kaikkien odottama näytös ei toteudukaan tällä viikolla.
Shania: No, ei voi mitään.
Veronique: On minulla hyviäkin uutisia. Sait ylistäviä kommentteja tärkeältä asiakkaaltamme! Ne Kokkolan studiolla otetut editorialit onnistuivat ihan nappiin. Kun näin kuvat, tiesin heti, että olit ylittänyt itsesi!
Shania: Hrmh... Niinkin voisi sanoa...

Hetkeä myöhemmin Shania ja Nichelle näkevät pitkästä aikaa.

Shania: Oi ystävä rakas, tervetuloa kotiin!
Nichelle: Halataan!

Nichelle: Meillä oli upea häämatka ja ostin vaikka mitä! Sinullekin on paljon tuliaisia!
Shania: No minä otin vallan kassin mukaan tuliaisia varten. Oi miten ihana tämä pieni, puinen temppelikin!
Nichelle: Ja katoin meille japanilaiseen tyyliin! Saat nyt kertoa kaiken siitä ukkelista, jonka kanssa hyppäsit sänkyyn!
Shania: Kerroin pääkohdat jo puhelimessa. En näe tätä Tommia enää koskaan, hänhän asuu Kokkolassa, joten jospa keskityttäisi teidän häämatkaanne!
Nichelle: No, sehän sopii. Minulla on hurjan paljon kuvia tässä koneellani!

Nichelle: Tässä on Tokiosta ostettuja ukiyo-e-puupiirroksia, pari kivipuutarhaelementtiä ja kivinen pikku-Totoro!

Shania saa kasapäin ihania tuliaisia, joita Nichelle on ostellut Tokion jännittävistä esineautomaateista. Sen jälkeen nautitaan kevyttä purtavaa japanilaiseen tyyliin.

Nichelle: Hitto että se Tokio on ihana kaupunki! Haluaisin sinne asumaan. Olen niin kyllästynyt näihin ahtaisiin asumisjärjestelyihin täällä. Ja minähän tunnen Tokiosta jo Ichirōn sukuakin, he ovat mitä ihanimpia ihmisiä!
Shania: No älä nyt hulluja puhu! Ajattele järjellä, älä tunteella.

Nichelle avaa kannettavansa ja alkaa näyttää valokuvia häämatkalta.

Nichelle: Tässä on erään kabuki-teatterin rekunstruktio, joka oli Edo-Tokyo museossa, sinne olisi päässyt sisäänkin, jos olisi tajunnut varata ajan.

Nichelle: Ja tämä ukkeli oli jokin suurmies, taisi olla joku keisari. Tai kenraali. Ties vaikka molempia, Ichirō varmaan muistaisi paremmin.

Shania: Oletteko te Ichirōn kanssa tuossa kuvassa?
Nichelle: Ai nuo kuvan ihmisetkö? Hahah!

Nichelle: Kuvassa on pienoismalli! Eli emme todellakaan ole itse kuvassa!
Shania: No ohhoh, näyttävät ihan eläviltä!

Nichelle: Tämä puolestaan on yksi Sensō-ji- temppelin ulkopuolella olevista kuvista, niitä oli kokonainen sarja. Tuon kuvassa vasemmalla näkyvän portin läpi mekin kuljimme!
Shania: Aivan ihania kuvia!

Shania: Onko tuo joku kauppa?!
Nichelle: Kyllä vain! Aivan tavallinen vaatekauppa oikeastaan. Olin lukenut joskus keväällä Dollywoodin sanomista, että Tokiossa on jossain tämän niminen kauppa ja sieltähän se löytyi heti toisena päivänä Sunshine City-ostoskeskuksesta! Minun oli pakko ostaa sieltä paita, että sain liikkeen kassin. Myöhemmin myös Harajukusta löytyi toinen ketjun liike, aika läheltä Marimekon liikettä. Ajattele, sellainenkin siellä oli.

Shania: Mikäs tuo sitten on? Onko sekin kauppa?
Nichelle: Ei, vaan kahvila!

Nichelle: Kuvassa porukka jonottaa Muumikahvilaan. Siellä oli Muumeja ihan kaikkialla! Ei tosin niin paljon kuin Buddhia...
Shania: Kyllä en muuta voi sanoa, kuin että kadehdin! Ja tarkoitan nyt koko matkaanne!

16.12 perjantaina Shanialla on keikka paikallisen huoltoyhtiön Pulin Huolto Oy:n pikkujouluissa. Ohjelmanumeron laulusta vastaa Shanialle ennestään tuntematon Marjaana ja Shanian tehtävä on säestää uudella viulullaan. Naiset puetaan lähes identtisiksi keikalle.

Kuvia pikkujoulukeikasta.

To be continued....

Tarinassa mukana: Kuvia TaruisenAaveen omalta häämatkalta Tokiosta

Ninnin: Fashionistas 23 Petite, Fashionistas 30 Tall, Petra, Ken ja Christmas giftset Barbie